Keisarin majakka – Kejsarens fyr

Kaksikielinen ooppera rakkaudesta ja Isokarin majakan synnystä

Läs på svenska 

Aavan meren äärellä olevalla Isokarin saarella sijaitsee vuonna 1833 valmistunut Pohjanlahden korkein ja Suomen kolmanneksi vanhin valomajakka. Pauliina Isomäen säveltämä ja Leena Parkkisen kirjoittama uusi suomalainen kaksikielinen ooppera
Keisarin majakka – Kejsarens fyr  pohjautuu tositapahtumiin ja saaristolaisten keskuudessa kulkeneeseen romanttiseen tarinaan Isokarin majakan rakentamisen ajalta. Oopperan kaksikielisyys vastaa Uudenkaupungin saariston todellisia kieliolosuhteita 1800-luvulla.

Oopperan romanttinen tarina kuvaa aikakautta, jolloin tuntemamme Suomi oli vasta muotoutumassa. Se on matka lounaissuomalaisen kulttuurihistorian ainutlaatuisiin vaiheisiin. Miten yhteistoiminta ulkomaalaisten kanssa sujui? Kytikö ihmisten mielissä vihaa ja epäluuloa? Miten vihollisuudesta siirryttiin rauhaan ja rakentamiseen? Tämän hetken poliittisessa tilanteessa olemme päätyneet jälleen vastakkainasetteluun ja vahvaan viholliskuvaan. On löydettävä uudestaan rauhan ja yhteistyön mallit. Voisiko historiasta ottaa oppia?

NÄYTÖKSET SIGYN-SALISSA:

pe 28.3.2025 klo 19 Kantaesitys
su 30.3.2025 klo 15
ti 1.4.2025 klo19
to 3.4.2025 klo 19
la 5.4.2025 klo 15

Esityskieli: suomi ja ruotsi
Kesto: 1,5 h + väliaika
Liput: 38/35/20 €
Ryhmäliput: info@vahvapro.fi
Osoite:
Sigyn-sali, Linnankatu 60, 
20800 TURKU

Työryhmä

SÄVELLYS: Pauliina Isomäki
LIBRETTO: Leena Parkkinen
KAPELLIMESTARI: Marko Autio 
OHJAUS: Isa Kortekangas
PUKUSUUNNITTELU: Marjo Haapasalo
VALOSUUNNITTELU: Tapio Väntsi 
RUOTSINNOS: Peter Mickwitz 
SOLISTIT: 
Ivan Sergevitš Bladeau – Johannes Pessi
Adolph Syvelan – Jere Hölttä
Edith Syvelan – Pia Pajala
Jurmon Maria / Nadja –Mia Heikkinen 
Hullu-Erikson – Janne Sundqvist 
TUOTANTO: Työryhmä Fyrgruppen
YHTEISTYÖSSÄ: Turun konservatorio, Turun AMK:n Taideakatemia

SEURAA MEITÄ

Instagram
Facebook
Blogi

Henkilöesittelyt

Pauliina Isomäki, säveltäjä

Olen käynyt useasti Isokarissa perheemme veneretkillä. Saarelta kerrotut tarinat jäivät kutkuttamaan mieltä: tämähän on kuin jostakin oopperasta! Ja nyt Isokarin tarinasta tosiaan tuli ooppera.

Pauliina Isomäeltä on aikaisemmin kuultu kaksi oopperaa: Tahdon! (2005) ja Unissa kaikki oli selkeämpää (2013). Turun Tuomiokirkossa esitettiin oratorio Vuorisaarna (2017).

Marko Autio, kapellimestari

”Kolmen oopperan säveltäjänä on mielenkiintoista johtaa jo kolmannen Pauliina Isomäen oopperan kantaesitys. Keisarin majakan maailmassa minua kiehtoo saariston monikielinen todellisuus 1830-luvulla. Itse musiikissa yhdistyvät hienolla tavalla meri, karu saaristoluonto, ihmisen kohtalo ja saariston kansanmusiikki. Teos on hieno klassinen tragedia.”

Marko Autio on turkulaissyntyinen pianisti, säveltäjä ja kapellimestari. Hän oli Turun kaupunginteatterin kapellimestarina 1993-2004 ja on johtanut oopperaa, operetteja ja musikaaleja Turussa ja muualla Suomessa. 

Isa Kortekangas, ohjaaja

”Olen kasvanut järvi-Suomen syleilyssä ja meri on suuruudessaan aina vähän pelottanut. Aikuisiällä en ole uteliaisuudeltani malttanut olla tutustumatta myös saaristoon ja luonut varovaisesti omaa suhdettani mereen. Tuo suuri, yhdistävä ja alati mieltä rauhoittava elementti kulkee keskiössä Keisarin majakan luomissa näyttämölle.”

Isa Kortekangas on nuori oopperantekemiseen painottunut ohjaaja. Hän on koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK ja suoritti lukukauden opinnoista Hampurin musiikki- ja teatterikorkeakoulussa musiikkiteatteriohjaajan koulutusohjelmassa. Isa on työskennellyt ohjausassistenttina kymmenissä produktioissa ympäri Suomen useiden ohjaajien työparina ja toiminut myös teatteriopettajana.

Tapio Väntsi, valosuunnittelija

Innostun valosta, varjoista ja heijastuksista. Kesäisin mökkeilen Kustavin saaristossa ja nautin veneilystä, rantakallioista ja voimallisesta merestä.

Tapio Väntsi on kaarinalainen taiteilija, joka on tehnyt työuransa teatteriohjaajana ja teatteriesitysten valosuunnittelijana. Hänen valosuunnitteluitaan on nähty mm. Tanssiteatteri ERI:n, Matkateatterin, Sauvon Elävän Kulttuurin Seuran ja Salon Näyttämön teatteriesityksissä, ja on häneltä nähty julkisia valoteoksiakin. Taiteen tekemisessä Väntsille on tärkeätä yhteistyö ja yhteisöllisyys. Tällä hetkellä Väntsi toimii turkulaisen Sigyn-salin AV-mestarina.

Jere Hölttä, tenori (Adolph Syvelan)

Keisarin majakka on kiehtova teos, jossa historian tapahtumat tuodaan käsinkosketeltaviksi henkilöhahmojen draaman kautta. Merelliset maisemat majakoineen ovat minulle Haukiputaalla kasvaneena ja Helsinkiin kotiutuneena kotoisia ja tärkeitä.

Jere Hölttä on Oulun ammattikorkeakoulusta valmistunut musiikkipedagogi ja Sibelius-Akatemiasta valmistunut musiikin maisteri. Hölttä toimii aktiivisesti esiintyvän näyttämötaiteen kentällä niin oopperan, operetin kuin musikaalinkin parissa. Hän on myös innokas ja asialleen omistautunut laulunopettaja ja äänenkäytön kouluttaja.

Pia Pajala, sopraano (Edith Syvelan)


Olen kotoisin Seinäjoelta, josta lähimpään merenrantaan on linnuntietä noin 80 kilometriä. Järvet tulivat lapsena tutuiksi, mutta meressä oli jotain sellaista, josta en saa tarpeekseni. Parasta on kun voin seurata merimaiseman eri värejä ja olomuotoja, paksua jääkerrosta, merenkannen sulamista, haistella kesämeren tuoksua ja kuulla syksyn kasaamia vaahtopäitä. Edith Syvelanin rooliin syventyessäni näen mielessäni meren eri vuodenaikoina, joka on kuljettanut ihmisten elämiä majakan rakennustavaiheesta aina tähän päivään ja tästä vielä kauas eteenpäin.

Mia Heikkinen, sopraano (Jurmon Maria / Nadja)

”Olen haaveillut pitkään veneen hankkimisesta. Olisi mahtavaa päästä
liikkumaan merellä, nauttia aaltojen keinunnasta, kesätuulesta ja meren
tuoksusta. Haaveena olisi myös tutustua saaristoon, käydä vaikkapa
Isokarissa. Nyt vielä käytän mielikuvitustani majakkasaaren elämää
kuvitellessani, vaikka onneksi Leena Parkkisen libretto ja Pauliina
Isomäen sävellys ruokkivat hurjasti mielikuvitustani.”

Mia Heikkinen on Paimiosta kotoisin oleva, sittemmin espoolaistunut
sopraano. Mia työskentelee Sibelius-Akatemiassa näyttelijäntyön
kouluttajana, Avonian musiikkiopistossa laulunopettajana ja esiintyy
laulajana kaikenlaisissa tilaisuuksissa ja teoksissa musiikkityylistä
toiseen. Tällä hetkellä hän myös tekee Taideyliopiston
Sibelius-Akatemian palkkallisena tohtorikoulutettavana taiteellista
jatkotutkintoa aiheesta improvisaatio klassisessa laulumusiikissa.

Voiko nykymaailmassa kirjoittaa romanttisen oopperan? Keisarin majakan tarinassa on kaikki romantiikan ainekset: aviorikos, kaksintaistelu, yhteiskuntarajat ylittävä rakkaus, karkaava vanki, terroriteko… Ooppera kertoo silti myös 1800-luvun elämän realiteeteista. Edithin koskettava aaria valottaa pyykkärinaisen suurta surua lasten kuolemista. Adolphin hahmo koettaa löytää rakkauden maailmassa, jossa heteroseksuaalisuus on ainoa tunnustettu vaihtoehto. Marialla, nuorella saaristolaisnaisella, ei ole elämässään monia vaihtoehtoja. Ivan,Pietarista karkotettu nuori upseeri on kaukana kotoaan ja eksyksissä. Keisarin käskystä rakennettava majakka ei ole kaikkien saaristolaisten edun mukainen, mutta joillekin onnekkaille se tarjoaa työtä ja suojapaikan.

Oopperan musiikki luo mielikuvia meren läsnäolosta ja avomerellä sijaitsevan saaren yksinäisyydestä. Kuorolla on oleellinen osa oopperan tarinan kuljettamisessa. Kuoro hengittää tapahtumien mukana ja tuo dynamiikkaa ja huumoria teokseen. Keisarin majakka – Kejsarens fyr on kaksikielinen, sillä oopperan kuvaamana aikana kielet elivät rinnakkain Kustavin – Uudenkaupungin saaristossa. Se kuvaa myös aikaa, jolloin suomalaisten piti tottua olemaan autonominen osa Venäjän valtakuntaa. Venäjää oli vuosisatojen ajan totuttu pitämään vihollisena. Autonomian aika loi Suomelle toisaalta uusia mahdollisuuksia. Ristiriitaiset ajatukset ja tunteet uudesta tilanteesta heijastuvat oopperan kertomukseen ja kuulostavat myös tutuilta nykypäivän maailmassa.
– Pauliina Isomäki

Modernissa oopperassa on jotain yhteistä kuin meressä. Sen voi kuulla, nähdä ja se antaa tilan ajatuksille, joko pauhata tai vaientua. Keisarin majakka on historiallinen fiktiivinen tarina mutta yhteistyön, yhteisön sekä erkanemisen teemat puhuttelevat tässä ajassa enemmänkin kuin toivoisi. Se, mitä meillä on yhteistä oopperan henkilöhahmojen kanssa, on ihmisen primitiiviset tarpeet yhteyteen toisiin ihmisiin sekä meri, joka ihmisiä edelleen erottaa mutta tärkeimpänä, yhdistää. Rakennamme Sigynin lavalle visuaalisesti vahvasti symbolista maailmaa ja henkilöhahmojen kautta kontaktia historiaan, minkä kautta toivottavasti ymmärtäisimme myös tulevaisuutta paremmin. Ihmiskeho ja liike, vesi sekä tietenkin tärkeimpänä Pauliina Isomäen musiikki toimivat kuljettajina tässä prosessissa kohti valmista esitystä.
-Isa Kortekangas

Yhteistyökumppanit

Haluamme kiittää tukijoita